Sylvi: Näytelmä neljässä näytöksessä

"Kyllä rouvasikin haluaa jäädä, sen näkee. Hän huvittelee oikein sydämmensä pohjasta, katsopa tuonne. Olisihan sääli häiritä hänen iloansa."

Rakkaudeton liitto päättyy epätoivoiseen verityöhön: vaimo myrkyttää miehensä. Tositapahtumiin perustuva murhadraama syntyi ensin ruotsiksi. Sylvi kantaesitettiin Svenska Teaternissa tammikuussa 1893. Suomenkielisen version nimiosaan saatiin myöhemmin samana vuonna itse suurdiiva Ida Aalberg, joka otti kappaleen uuden kiertueteatterinsa ohjelmistoon. Otava julkaisi näytelmän kirjana niin ikään 1893, mutta Suomalaisessa Teatterissa (nyk. Kansallisteatteri) se nähtiin vasta viisi vuotta myöhemmin.

Teos kertoo yksilötarinansa lisäksi naisen paikasta miesvaltaisessa yhteiskunnassa. Sylvi on vajaamahtinen niin suhteissaan aviopuolisoonsa kuin rakastajaansa, eikä tämän olennaisen seikan merkitystä suinkaan vähätellä osana hänen vaikuttimiaan.

"Pikku hupakko, mikä oletkin!"